Sana parantaa

15.08.2016

Ystäväni Liza on aina ollut hyvin tarmokas kaikissa toimissaan, raamatunkääntäjä Nina Zaitseva kertoo.

Pari vuotta sitten Lizan elämään tuli äkkipysäys: hän loukkaantui onnettomuudessa ja joutui olemaan pitkään sairaalahoidossa. Omaiset ja ystävät kävivät paljon hänen luonaan, ja heidän ilokseen Liza vaikutti olosuhteisiin nähden reippaalta, jaksoi olla hyväntuulinen ja laskea j opa leikkiä.

Sairaus koettelee
Viimein Liza pääsi kotiin, ja hän odotti kovasti toipilasajan päättymistä ja työhön paluuta. Mutta sitten tuli mutkia matkaan: terveydentila ei kohentunutkaan oletetun mukaisesti. Alkuun Liza oli toiveikas: "Pitää vain olla kärsivällinen!" hän sanoi. Mutta kun säryt ja kivut aina vain jatkuivat, Liza masentui. Läheiset yrittivät parhaansa mukaan auttaa häntä, mutta tilanne ei siitä parantunut.

Ystävystyin Lizan kanssa jo vuosia sitten, Nina muistelee. - Viime aikoina olin kuitenkin tavannut häntä melko harvoin, sillä hän oli ottanut minuun välimatkaa sen jälkeen kun aloin kääntää Raamattua. Ihmettelin, mistä se johtui. Miksi Liza ei halunnut edes keskustella aiheestaHänen, itsekin vepsäläisen, vepsää hyvin puhuvan ja päälle päätteeksi uskonnollisen ihmisen, olisi luullut olevan kiinnostunut siitä, että Raamattua vihdoin käännettiin meidänkin kielellemme.

Mutta nyt Liza oli sairas. Halusin auttaa häntä ja päätin tehdä sen parhaalla tuntemallani tavalla.

Rohtoa kansien välissä
Laitoin laukkuuni Uz Zavet kirjan, vepsänkielisen Uuden testamentin, ja lähdin Lizan luo. Hän tervehti minua vaisusti, mutta ei estellyt, kun kerroin tulleeni tervehtimään ja lupasin samalla auttaa häntä taloustöissä. Liza otti avun vastaan apeana ja jotenkin poissaolevana. Kun olin suoriutunut askareista, istahdin ja otin kirjani esiin. "Kuuntelepa tätä, Liza, luen sinulle vepsänkielistä evankeliumia", sanoin ja aloitin: "Meiden taivhaline Tatam! Olgha pühä sinunnimi…"

Ensimmäiset sanat kuultuaan Liza hätkähti, sävähti kuin olisi saanut sähköiskun. Mielessäni kävi, ettei hän antaisi minun jatkaa lukemistani, mutta hän kumartui tuolillaan minua kohti ja jäi kuuntelemaan keskittyneesti. Luin eteenpäin Matteuksen evankeliumia ja palasin uudelleen Isä meidän rukoukseen.

" I pästa meile meiden velgad, kut möki pästam meiden velgnikoiden velgad." Liza pyyhkäisi kyyneleitä poskipäiltään. "Nina, olen ollut sinulle vihainen siitä asti kun kuulin sinun kääntävän Raamattua vepsäksi" hän tunnusti. "Luulin, että Raamattu saa olla vain kirkkoslaaviksi ja venäjäksi. Mutta nyt käsitän, että Jumala puhuu meille meidän omaa kieltämme. Annatko minulle anteeksi, Nina"

Tottahan annoin anteeksi ja jätin Lizalle lahjaksi Uuden testamentin. Parin päivän kuluttua sain Lizalta puhelun. Hänen äänensä oli nyt reipas ja iloinen. "Olen lukemistani lukenut Uz Zavet kirjaa", hän selitti innostuneena. "Ja tiedätkö: alan käsittää, että olen aivan turhaan pelännyt ja murehtinut. Uudessa testamentissa sanotaan, että ihminen saa kertoa Jumalalle asiansa ja pyytää häneltä apua. Ja niin minä aion vast'edes tehdä!"

Siitä alkoi Lizan toipuminen. Ei mennyt pitkää aikaa, kun hän palasi työhön ja harrastustoimiinsa. Toden totta Uz Zavet oli hänelle parasta lääkettä, Jumalan rohtoa kansien välissä!