MANSINKIELINEN EVANKELIUMI TOI ILON

Olga ei häpeä uskoaan

15.08.2016

Olgan lapsuus ja nuoruus osui 40-50-luvuille. Hänen molemmat vanhempansa olivat Berjozovon alueen manseja. Kotona ja kylällä puhuttiin mansin kieltä. Olgan lapsuudenkodissa ja synnyinkylässä uskottiin vahvasti "ylhäiseen jumalaan". Ateistinen propaganda ei saanut ihmisten käsityksiä järkkymään: kansa kävi salaa metsässä rukoilemassa. Rukous oli äänetöntä ja siihen kuului tietty määrä kumarruksia tiettyyn suuntaan. Kuka tuo korkein, ylhäinen jumala oli, ja kuuliko hän ihmisen rukoukset, jäi rukoilijoille epäselväksi.

Koulunkäynnin Olga aloitti 6-vuotiaana kotikylässään. Viides luokka toi muutoksen: uusi koulu sijaitsi Sosvan kylässä, jossa oppilaat asuivat koulun asuntolassa. Kouluajasta jäi hyvät muistot. Viisitoistavuotiaana Olga aloitti työt ja opiskeli samalla myyjäksi. Muutaman vuoden päästä hän avioitui Sosvassa, ja siitä kahden vuoden kuluttua pariskunta muutti Mužin kylään Jamalo-Nenetsian alueelle. Perhe kasvoi ja vuosien varrella Olgalla oli monia eri työpaikkoja ja -tehtäviä. Mužissa asuu pääosin hanteja ja komeja, manseja on siellä vain vähän. Olga oli työnsä puolesta usein tekemisissä hantien kanssa ja oppi sen seurauksena hantin kielen lähes täydellisesti. Keskustelu paikkakunnan mansien kanssa sujuu suurimmaksi osaksi omalla äidinkielellä.

Jeesuksesta Olga kuuli ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun Mužiin tuli vierailevia kristittyjä lähetystyöntekijöitä. Vuonna 2005 hän alkoi käydä vasta perustetun evankelisen seurakunnan tilaisuuksissa. Hän sai kasteen, ja usko alkoi vähitellen kasvaa ja ymmärrys Elävän Jumalan tahdosta lisääntyä. Olgalla on ollut elämässään monia synkkiä asioita ja katkeria menetyksiä. Hänen miehensä ja kaksi poikaansa ovat jo rajan takana. Perhepiirissä on kärsitty alkoholista ja muustakin pimeydestä. Olga on kuitenkin säilynyt uskossa. Viime aikoina hän on alkanut entistä enemmän rakastaa Jumalaa ja on tullut halu rukoilla yhä useammin. Olga sai muutama vuosi sitten mansinkielisen Markuksen evankeliumin. Hän iloitsee siitä, kiittelee kovin kirjasta ja sanoo ymmärtävänsä käännöstä hyvin. Hän haluaa lahjoittaa kirjallisuutta myös muille manseille, ystävilleen. Olga ei häpeä uskoaan vaan kertoo ihmisille Jumalasta.

Kiitetään Herraa tästä Jumalan lapsesta, joka vasta elämänsä ehtoopuolella on saanut kuulla Jumalan Sanaa ja päässyt ymmärtämään, kuka on se Korkein Jumala, jota mansit ovat hapuillen etsineet.