"Haluamme kuulla Jumalasta mansiksi!"

15.08.2016

Länsi-Siperiassa on viime vuosina tuillut uskoon myös manseja, seudun alkuperäisväestöä. Yksi heistä on Klavdia, innokas evankelista oman perheensä ja kansansa parissa. "Haluan kutsua kaikkia ihmisiä ja erityisesti manseja tulemaan tälle tielle!" hän huudahtaa."Ilman Jumalaa on mahdotonta elää!"

"Menin hyvin nuorena naimisiin", Jasuntin mansi-kylässä vuonna 1955 syntynyt Klavdia kertoo elämästään. "Mieheni Leonid on hänkin mansi. Kodin perustimme Saranpauliin. Saimme kaksi potraa poikaa, mutta kolmas lapsemme, Maria-tyttö, oli alusta alkaen sairaalloinen. Kaiken lisäksi hän viisivuotiaana sai onnettomuudessa aivovaurion ja alkoi kärsiä epilepsiasta. Lääkärit olivat neuvottomia, mutta mieheni ja minä halusimme keinolla millä hyvänsä auttaa lastamme. Kuulimme, että Ufan kaupungin lähistöllä asui tunnettu parantaja. Matka oli pitkä ja kallis, mutta matkustin tyttäreni kanssa hänen vastaanotolleen. Kuullessaan, että meitä ei ole kastettu, nainen passitti meidät lähimmän ortodoksipapin luo. Kirkkona tuolla paikkakunnalla toimi vanha, romahtamaisillaan oleva koulurakennus. Siellä saimme kasteen. Sen jälkeen palasimme parantajan luo, ja tämä suoritti rituaalinsa. Marian vaivat kuitenkin jatkuivat, ja yritimme vielä uudemman kerran turvautua henkiparantajan apuun. Matkustimme tällä kertaa Tjumeniin. Siellä meille annettiin ohjeeksi lukea tiettyjä Raamatun Psalmeja 40 päivän ajan joka päivä. Koko perhe halusimme auttaa Mariaa ja yritimme noudattaa ohjetta kuuliaisesti. Minä jatkoin Psalmien lukemista vielä määräajan jälkeenkin. Rukoilla en osannut enkä tiennyt, miten kääntyä Jumalan puoleen henkilökohtaisesti.

"Viitisentoista vuotta sitten Saranpauliin tuli muutamia baptisteja julistamaan evankeliumia. Ukrainalainen työtoverini oli sitä ennen tullut uskoon ja kutsui minua kotikokoukseen. Menin mukaan, ja vaikka uskovien kokous oli minulle aivan uusi kokemus, ymmärsin siitä sentään jotain - olinhan lukenut Psalmeja. Menin kuuntelemaan saarnaajia seuraavillakin kerroilla heidän tullessaan kyläämme. Kerran sain vieraakseni uskovaisen pariskunnan. Olin silloin Marian kanssa kaksistaan kotona. Keskustelin pitkään Jumalasta vieraittemme kanssa ja avasin silloin sydämeni ensimmäistä kertaa Jeesukselle. Rukouksen aikana minulle todella tapahtui jotain. Koin ihan fyysisesti, että syntitaakka otettiin harteiltani." "Lapsuuteni ei ollut kovin helppo", Klavdia muistelee. "Meitä oli äidin kasvatettavana neljä lasta. Isä jätti meidät kun olimme pieniä. Kaksi veljeäni kuoli vauvaiässä. Meille otettiin vielä kaksi orvoksi jäänyttä isompaa lasta kylältä huollettavaksi. Ollessani 11-vuotias äitini sairastui tuberkuloosiin ja joutui olemaan usein pitkiäkin aikoja hoidossa Berjozovon sairaalassa. Asuin niinä aikoina vanhemman sisareni luona. Hänellä oli silloin jo oma perhe: venäläinen mies ja kolme lasta. Sisareni miehensä kanssa käytti paljon alkoholia. Jouduin pitämään huolta lapsista. Humalaisten metelöinnin takia meidän oli usein mentävä yöksi kylällä asuvien tuttavien luo, milloin minnekin.

Monissa mansiperheissä pakanuuden siteet ovat edelleen hyvin vahvat. Se estää tulemasta Elävän Jumalan yhteyteen. Joskus minunkin äitini kävi naisille tarkoitetuilla palvontapaikoilla. Mutta kun olimme ilman isää - miesten asia on pitää huolta uhrimenoista - kodissamme ei niistä moniakaan noudatettu. Mieheni kanssa emme myöskään ole harjoittanet pakanarituaaleja. Luulen että minun oli tästä syystä helpompi kääntyä Jeesuksen puoleen.

Uskoontuloni jälkeen moni asia muuttui. En enää pitänyt mykkäkoulua, jos vaikka mieheni joskus minua loukkasikin. Lapsienkaan takia en hermoillut niin kuin aikaisemmin. Työpaikalla lastenkodissa opin hillitsemään kieltäni. Jumalan Sana on avannut silmäni monien asioiden suhteen. Miten sokeita olimmekaan aikaisemmin etsiessämme apua esimerkiksi henkiparantajilta! Sellaisesta sanouduin kokonaan irti.

Perheasioissa Herra on vastannut moniin rukouksiin. Tyttäremme Maria tuli uskoon ja sai vaivoihinsa apua Herralta. Hän ei enää kärsi epilepsiasta. Tämän vuoden alussa Slavik-poikani elämässä tapahtui ihme: Hän oli ollut alkoholin orjuudessa noin 18 vuotta, ja monia keinoja hänen auttamisekseen oli turhaan kokeiltu. Pyhän Hengen kosketuksen jälkeen kaikki muuttui nyt kerralla. Jeesus vapautti hänet. Slavik pyysi heti anteeksi kaikkia pahoja tekojaan. Ennen tätä muutosta hän oli lukenut Raamattua jo muutaman kuukauden ajan. Myös mieheni on pikku hiljaa tulossa Jumalan yhteyteen. Olemme rukoilleet yhdessä muutamia kertoja. Itsekseen hän rukoilee hyvinkin usein. Pienessä seurakunnassamme Saranpaulissa on tällä hetkellä jo useita uskoon tulleita manseja. Yritämme todistaa kyläläisillemme Herrasta. Annamme ihmisille kirjasia ja traktaatteja. Monet ihmettelevät, että Sanaa on käännetty mansiksi. Se herättää huomiota ja mielenkiintoa. Myös mansinkieliset äänitykset kuten Raamatun kertomuksia -kirjasta tehty äänite kiinnostavat kovasti. Mielestäni Raamattua tulee ehdottomasti kääntää mansin kielelle. Ja olisi todella hyvä, jos luoksemme tulevat lähetystyöntekijät osaisivat puhua mansia. Uskon, että omalla kielellä kuultu evankeliumi tavoittaisi parhaiten ihmisten sydämet."