"Onko oikein kääntää Raamattua?"

02.09.2016

Raisa Petrova on kuulunut komipermjakin käännöstiimiin viitisentoista vuotta. Tänä aikana hän on kokenut työssään niin vasta- kuin myötämäkeäkin.

Kuinka tulit uskoon?
Jo lapsena mietin elämän tarkoitusta, mutta kukaan ei osannut kertoa minulle Vapahtajasta. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni elin pelkojen alla. Oli painostava tunne siitä, että jotain pahaa tapahtuisi. Ahdistus jatkui vielä sen jälkeen kun olin mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Onneksi minulla oli esirukoilija - tätini, joka oli tullut uskoon ja alkoi pyytää minua mukaansa kokouksiin. Minua kuitenkin pelotti. Mitä oli se usko, jota tädin seurakunnassa julistettiin? Toiset sanoivat sitä lahkouskoksi. Mutta ikävöin kuulla Jumalasta, ja viimein lähdin hänen kanssaan Sanan kuuloon. Ja siellä Herra kohtasi minua. Siitä seurasi ilo, joka vei mukanaan pelkoni ja ahdistukset. Uskoontuloni aikoina perheemme asui Kudymkarissa ja liityin siellä paikalliseen helluntaiseurakuntaan.

Miten sinusta tuli raamatunkääntäjä?
Jumala ohjasi minua siihen. Koska olen opettaja, minut pyydettiin seurakuntamme pyhäkoulutyöhön. Kyetäkseni opettamaan lapsille Raamattua aloin opiskella ja tutkia sitä itse. Opetin lapsille raamatunkertomuksia venäjäksi, sillä vaikka useimmat seurakuntalaisistamme ovat komipermjakkeja, kokouskielenä oli venäjä.

Viisitoista vuotta sitten Raamatunkäännösinstituutin työntekijä tuli käymään Kudymkarissa ja pyysi minua kokoamaan lukijapalautetta komipermjakiksi käännetystä Lastenraamatusta. Suostuin ilomielin ja autoin häntä myös tekstin korjaamisessa. Sen jälkeen olen osallistunut raamatunkääntäjien koulukseen, kääntänyt Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot ja lopulta Uuden testamentin kirjetekstit.

Mikä käännöstyössä on ollut kaikkein vaikeinta?
Vaikeinta on ollut se, että etenkin alussa Kudymkarissa jotkut uskovaiset komipermjakit kyseenalaistivat koko työn. He olivat tottuneet itse käyttämään kirkkokielenä venäjää eivätkä ottaneet huomioon sitä, etteivät kaikki osaa sitä niin hyvin, että haluaisivat lukea venäjänkielistä Raamattua. Etenkin kylissä omakielisen Sanan tarve on todella suuri. Uskovat vastustivat, mutta seurakuntiin kuulumattomat olivat innostuneita omakielisestä Sanasta! Kouluissa ja kirjastoissakin evankeliumien koepainokset ja lastenkirjat otettiin hyvin vastaan.

Mikä motivoi jatkamaan käännöstyötä?
Jumalan oma Sana. Hän on sanonut, että evankeliumi tulee julistaa kaikille kansoille ja kielille. Se tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus kuulla evankeliumi omalla kielellään. Toiseksi minua rohkaisee se, että jotkut käännöstyötä vastustaneista näkevät asian jo toisin ja odottavat kovasti Uuden testamentin valmistumista. Ja sekin motivoi, että julkaistujen koekäännösten pohjalta syntyy hengellisiä runoja ja lauluja. Sitä paitsi nuoriso on kiinnostunut äidinkielestään ja käyttää sitä myös netissä. Raamatun Sanaa komipermjakiksi pitää saada myös nettiin!