Raamatunkääntäjän mietteitä

15.08.2016

Tie Jumalan luo on itse kullakin omanlaisensa. Minä synnyin kommunistiperheeseen - ja liityin itsekin kommunistipuolueeseen sen jälkeen kun aloitin työni Ersän Pravda -lehden toimituksessa. Päätoimittaja kehotti minua siihen, sillä hän piti puolueeseen kuulumista välttämättömänä urani kannalta.

Kirkossa en nuoruusvuosinani käynyt kertaakaan, ja missäpä olisin käynyt, sillä kotikyläni Andrejevkan kirkko oli hävitetty 1930-luvulla eikä seudullamme ollut toista. Kylämme hartaimmat uskovat kävivät kirkossa Itsalkassa 45 kilometrin päässä. Meidän perheessämme ei sellaista uskoa ollut. Minut ja kolme veljeäni oli kuitenkin kastettu lapsena - ei kirkossa, vaan omaisten kertoman mukaan kotona. Kodissani oli ikoni, mutta se oli verhon takana. Pääsiäiseksi ja jouluksi ikoni huolellisesti pyyhittiin puhtaalla liinalla. Joulu- ja pääsiäissiivoukset tehtiinkin tarkoin koko talossa. Mitään ei saanut jättää puhdistamatta. Äiti ja mummo opettivat, että jos jonkin paikan jätti puhdistamatta, se tiesi epäonnea koko vuodeksi. Pääsiäiseen liittyivät pääsiäismunien lahjoitukset ja "Kristus on ylösnoussut!" -huudahdukset "Totisesti ylösnoussut!" -vastauksineen. Kirkollisten juhlien aikaan kävimme mummon kanssa hautausmaalla, missä vanhat naiset hartaina kuiskailivat rukouksiaan. Kaikesta tästä huolimatta minulla oli tuskin mitään tietoa Jumalasta.

Olin jo keski-ikäinen, kun sain ensimmäistä kertaa käsiini Raamatun ja avasin sen. Tämä tapahtui vuonna 1992.

Vuoden kuluttua minua pyydettiin stilistiksi ersänkielisen Uuden testamentin työryhmään. Voin vain kuvitella, miten naiivi ja tietämätön olin niiden silmissä, jotka lapsuudestaan asti tunsivat Raamatun ja jotka olivat eläneet Jumalan Sanan parissa koko ikänsä. Mutta koskaan en saanut keneltäkään heistä ainoatakaan epäystävällistä huomautusta tietämättömyyteni vuoksi. Minulle tämä oli ensimmäinen askel Jumalan ja Hänen Sanansa tuntemiseen. En salannut sitä, että olin vielä kaukana ja että pyrin lähemmäksi Jumalaa. Ovea edessäni ei suljettu, vaan se avattiin minulle. Se oli ovi Jumalan luo.

Tästä on kulunut enemmän kuin 20 vuotta. Ersäksi on julkaistu Uusi testamentti. Käännös on vain pieneltä osin minun työtäni. Tiedostan sen vastuun, jota jokainen raamatunkäännöstyöhön osallistuva kantaa. Kun työ jatkuu, pyrimme entistä selkeämpään ja täsmällisempään käännökseen. Näemme myös raamatullisten sanakirjojen ja sanastojen tarpeen. Ne ovat välttämättömiä paitsi uskovien, myös opiskelijoiden, opettajien ja opetustoimen käyttöön.

Vaikka löysin myöhään Jumalan luo, Hän tuli sisään sydämeni ovesta. Kuitenkin epäilykset ja elämäntilanne saavat minut joskus epävarmaksi, niin että olen kuin eksyksissä. Mutta kun sydämessäni käännyn Hänen puoleensa, jotain muuttuu sisälläni: tulee varmuus siitä, miten toimia, miten elää eteenpäin. Vielä ikäihmisenä minulla on paljon oppimista: harkitsemattomia tekoja, sanoja, jotka olisi pitänyt jättää sanomatta. Mutta Hänen läsnäolonsa antaa toivon anteeksiannosta. Varmuus siitä, että Korkein on kanssani, kun pysyn Hänessä, on se, mikä sai minut tekemään työtä ersän Psalmien parissa. Käännöksen teki joitakin vuosia sitten ersän kielen taitaja ja syvästi uskovainen Nina Aduškina, joka ensimmäisenä on kääntänyt Raamattua nykyersäksi. Hän on antanut minulle esimerkin raamatunkääntäjänä. Ikävä kyllä hän ei ehtinyt saattaa työtä päätökseen, ja olemme käännöstarkistaja Riitta Pyykön kanssa työskennelleet tekstin parissa vielä lähes kolmen vuoden ajan. Riitta on yksityiskohtaisesti selittänyt alkukielen merkityksen, yhdessä olemme tarkentaneet käännöstä ja hioneet myös kielellistä ilmaisua.

Iloitsen siitä, että meillä nyt on Psalmien kirja ersäksi. Ortodoksisessa maassamme Psalmit ovat Raamatun kirjoista se, jota kaikkein eniten luetaan. Psalmit ersäksi ovat valtava lahja Mordvan kansalle. Se on kirja kielemme ja kansamme elämäksi.